Kävellen Lappeenrantaa tutuksi
Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia
Lappeenrannan alueella on toiminut useita sahoja, jotka ovat värittäneet kaupungin historiaa ja näkyvät yhä kaupunkikuvassa. Sahat on pääosin lakkautettu Lappeenrannan suunnalla ja monet isot saha-alueet on rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana viihtyisiksi asuinalueiksi. Sahat ovat olleet sijoitettuna Lappeenrannan alueella Saimaan rannalle, jossa vesireittejä pitkin puuta on voitu tuoda jatkojalostukseen. Tässä jutussa tutustutaan muutamiin Lappeenrannan vanhojen sahojen alueisiin. Näiden lisäksi on olemassa myös muutama muu saha, kuten esimerkiksi Lamposaaren saha.Kävelynä voi tehdä Kahilanniemen ja Pikisaaren yhdistetyn kävelyretken ja erikseen sitten Lauritsalan saha-alueelle suuntautuneen kävelyn.
 |
| Ilmakuva Saimaalta, edessä Pikisaari; Rauma-Repola Oy, Pikisaaren saha. Kuvaaja: E Sarle 1949. |
 |
| Metsä-Saimaan saha; tukkeja kourussa. Kuvaaja: Aarne A. Mikonsaari 1975. |
Keskustan alueella on ollut mm. Kahilanniemen saha (Metsä-Saimaan saha), joka yhdessä Pikisaaren sahan (Rauma-Repolan saha vuodesta 1951) kanssa vaikutti voimakkaasti keskustan alueen rantamaiseman ulkonäköön. Saimaalta tullessa vielä ainakin 1960-luvulla molempien sahojen korkeat lautatapulit, savupiiput ja isot teollisuusrakennukset ovat hallinneet maisemaa ja luultavasti sahan tuoksut ovat leijuneet satamaan asti. Kenties sahan äänet ovat myös kantautuneet sataman alueella tyyninä päivinä.
Karttakuvissa näkyy, että 1970-luvulla Pikisaaressa on ollut vielä sahatoimintaa, mutta Kahilanniemen saha on hävinnyt maastosta kokonaan. Nykyisin molemmat alueet ovat täynnä asuinrakennuksia, mutta myös mukavia ulkoilureittejä, jotka ovat tutustumisen arvoisia.
 |
| Lappeenrannan rantaviivaa ilmakuvana 1970. Kuvakaappaus Lappeenrannan karttapalvelun sivuilta. |
Olen aikaisemmin käynyt joitakin kertoja ystävien luona kyläilemässä Pikisaaressa, mutta en ole jalkautunut maastoon ennen kuin tänä keväänä. Olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten hienot kävelymaastot alueella on. Ja maisemat kaupunkiin päin ovat mitä parhaimmat. Alueen kiertämiseen rantoja pitkin on hyvä varata vähän aikaa, koska Pikisaari on yllättävän iso alue ja kauniiden maisemien ihailua varten on alueelle rakennettu myös penkkejä, joissa voi pysähtyä nauttimaan kesästä. Molemmilta alueilta on vaikea löytää selkeitä merkkejä niiden aikaisemmasta historiasta. Luultavasti se johtuu siitä, että ainakin Pikisaaren alueella maa-aines on vaihdettu ennen alueen muutamista asuinalueeksi. Joitakin vanhempia kivijalkoja kuitenkin Pikisaaresta löysin. Alue on muuttunut lyhyessä ajassa. Itsekin muistan hyvin sen ajan, kun Pikisaari oli pelkästään teollista aluetta, jossa korkeat puu- ja sorapinot yhdessä epämääräisten hallien kanssa hallitsivat aluetta. Sinne ei voinut, eikä edes tehnyt mieli mennä kävelemään.
Kahilanniemi sijaitsee sitten heti Myllysaaren toisella puolella. Löysin museomme kuva-arkistosta muutaman kuvan, jossa näkyy selvästi Kahilanniemen sahan lautatapulit. Myös tämä alue on hieno kävelymaasto, joskin puistomaista ulkoilualuetta on jäljellä pelkästään aivan niemen päässä.
 | ||
| Leikkikoululaiset Myllysaaren rannassa; takana ilmeisesti lautataapeleita Kahilanniemessä. Kuvaaja: Kuvapaja, 1955. | . |
Kahilanniemen saha ja Pikisaaren saha ovat olleet verrattain pieniä sahoja verrattuna Lauritsalan sahaan, joka on siis toiminut Kanavansuulla aivan asuntomessualueen takana. Olen kuullut myös sitä nimitettävän Varkaansaaren sahaksi, johtuen siitä, että saha on kuulunut Varkaansaaren tilaan.
Lauritsalan saha
Sahan alueella on joidenkin säilyneiden saharakennusten lisäksi vanhoja 1900-luvun alussa työläisille rakennettuja taloja, jotka ovat olleet aikanaan tiivisti asustettuja. Varhaisimmat rakennukset alueella löytyvät niemen päästä läheltä Salveseninkatua. Pääasiassa nämä rakennukset on olleet sahan johdon asuinrakennuksia. Suurin osa asunnoista työväelle on ollut ns. hellahuoneita.Yhdessä asunnossa asui koko perhe. Vuonna 1913 sahalla oli yli 600 henkeä töissä, ja alueen asunnot eivät riittäneet työläisten tarpeisiin. Asuntopulan takia saikin alkunsa lähellä sijaitseva Hakalin kaupunginosa. Työläiset vuokrasivat Hartikkalan kylän maanviljelijöitä maapalan, ja rakensivat niille omat asuinmökkinsä. Sahalta sai ottaa mukaansa työvuoron päätyttyä niin paljon jätemateriaalia kuin vain jaksoi itse kantaa. Näistä materiaaleista rakentui perheiden pienet talot, joita Hakalissa yhä on jäljellä. |
| Auto talon pihassa; kyydissä autonkuljettaja Pynnönen sekä perhe. Tuntematon valokuvaaja, 1930–1949. |
Alueella on yhä lukuisia sahan rakennuksia pystyssä. Suurin osa rakennuksista on käytössä asuintiloina ja ne on entisöity kauniisti. Alue on viehättävä ja itsellään kävelyretken arvoinen kohde. Aluetta on mukava kiertää siten, että aloittaa kävelyn entiseltä sahan työntekijöiden asuinalueelta, joka on aivan kiinni asuntomessualueessa. Siitä voi sitten suunnistaa kanavalle päin ja kävellä Kanavanrannanpuistoa pitkin kanavan suuta kohden. Rantaa pitkin kävellessä voi nähdä suoraan kanavan suulla mm. Saunasaaren ja Kissanluodon. Jos haluaa nähdä Saunasaaren tarkemmin, sitä ei tästä suunnasta näe kaikkein parhaiten. Rantaa kun ei pääsen rantaviivaa pitkin kiertämään. Parhaiten saaret näkyvät niemen kärjestä. Sinne pääsee parhaiten polkua pitkin, joka alkaa Tilimäenkadun ja Suolavuorentien risteyksestä. Siellä on kierrätyspiste, jonka takaa polku alkaa.
Näistä Saunasaarella on varsin mielenkiitoinen historia, sillä se on ollut 1930-luvulla Lauritsalan alueen paheenpesä. Saarella sijaitsi yleinen sauna, jossa vieraili paljon sulkuvuoroaan odottelevia laiva- ja lotjamiehiä. Ilmeisesti saunan yhteydessä on juhlittu ja harrastettu muutenkin säädytöntä toimintaa. Paheksuvat mantereen asukit yrittivät jopa oikeusteitse häätää Viktor ja Hilja Saaren, jotka pitivät yleistä saunaa yllä. Saunarakennus paloi talvisodan aikana, mutta vasta kanavan sulkeutuminen sodan aikana lopetti toiminnan saarella. Myöhemmin pariskunta tuomittiin saaren erinäisistä rikoksista vankeusrangaistuksiin. Nykyisin saarella ei ole tietääkseni mitään toimintaa.
 |
| Saunasaari kesällä 2020, taustalla Luukakansalmen silta. Kuvaaja Hanna Lommi. |
Käännyin Kanavanpuistolta Tilimäenkadulle, jota pitkin ohitin Sarvinimen ja saavuin lahdelmaa, jossa on venelaiturit ja uimaranta. Tieltä jatkuu vasemmalle puolelle niemenkärkeen luonnontilassa oleva tie, joka on ollut saha-aluetta. Rannan tuntumassa on ollut useissa paikoissa lisäksi isoja alueita, joissa on ollut valtavia määriä lautatapuleita. Ne on muodostaneet lautatapulikortteleita rannalla. Vaikka luonto on ottanutkin niemen hyvin haltuunsa, huomaa maastossa vielä ihmisen tekemiä jälkiä siellä täällä. Alueella näyttävät viihtyvän myös majavat, joiden tuoreita jälkiä on luonnossa tiuhaan.
 |
| Majavien jälkiä keväällä 2020. Kuvaaja Hanna Lommi. |
Saha oli alun perin norjalaisten Thomas & James Salvesénin saha, joka sitten 1916 myytiin Lauritsalan kartanon maa- ja metsäalueineen Kaukaalle. Saha perustetiin alun perin vuonna 1890 ja se sijaitsi Varkaansaaren tilan mailla. Varkaansaari toimi ennen sahatoimintaa Viipuriin menevän puutavaran lastauspaikkana. Myöhemmin sahan toiminta siirrettiin lähemmäksi Kaukaan tehdasta ja näin ollen sahan toiminta kanavansuulla on vähitellen hiljennyt ja lopulta lakannut. Kapasiteetiltaan Lauritsalan saha oli yksi Suomen suurimmista 1900-luvun alkupuoliskolla.
Sahasta löytyy hyvin kuvia myös Finnasta ( https://lappeenrannanmuseot.finna.fi/ ), ja ainakin yksi taideteoskin on sahasta maalattu. Se oli viime vuoden kesällä Lappeenrannan taidemuseolla esillä Lappeenrannan juhlavuoden kunniaksi kuratoidussa näyttelyssä. Teoksen nimi on Saha-alue ja sen on maalannut Raili Myllärinen 1955. Teos kuuluu Lappeenrannan taidemuseon kokoelmiin. Maalausta voi verrata alueen kuviin. Teoksen rakennukset voi helposti tunnistaa vanhojen kuvien perusteella Lauritsalan sahaksi. Maalauksessa on pururakennus, savupiippu ja ilmeisesti nk. ponnirata. En tiedä mistä nimitys tulee, mutta jotenkin se on varmasti liittynyt materiaalin kuljetukseen.
 |
| Puruasema; etualalla ilmaradan pylväs ja vaijerit, takana lajittelukuuri. Tuntematon valokuvaaja, 1929–1949. |
 |
| Raili Myllärinen: Saha-alue 1955. |
Alueella on työväenasuinrakennusten lisäksi säilytetty useita sahaan liittyvien toimintojen rakennuksia, kuten toimistorakennus. Rannan tuntumassa on myös iso tiilitalo, joka näkyy yhdessä arkiston kuvassa taustalla. Se on ollut sauna/pesularakennus. Sekin on otettu parikymmentä vuotta sitten käyttöön asuinrakennuksena.
 |
| Lauritsalan sahan "ponnirata". Tuntematon valokuvaaja, 1930–1949. Taustalla näkyy tiilitalo, joka ollut sauna/pesularakennus. |
 |
| Lauritsalan sahan konttori. Tuntematon valokuvaaja, 1959. |
Lauritsalan sahalla on ollut oma paloasemansa, joka otettiin asuinkäyttöön noin 20 vuotta sitten. Se sijaitsee puolessa välissä rinnettä, ja sen voi tunnistaa hyvin korkeasta palotornista ja autotalleista, joihin paloautot ovat olleet ajettuna. Sahan palokunta perustettiin vuonna 1914 ja ainakin jonkin aikaa siinä oli 10 palomiestä. Palokunta ei kuitenkaan vuonna 1940 ollut riittävä, kun lautatarha paloi kesäkuun alussa. Palo oli siihenastisen sahateollisuuden suurin palo.
Alueella on myös ollut oma kansakoulunsa, joista kaksi rakennusta on vielä jäljellä. Ne sijaitsevat Suolatien vasemmalla puolelle ja näkyvät hyvin tielle asti. Kansakoulu perustettiin alueelle 1900-luvun vaihteessa. Kansakoulusta on jäljellä kaksi koulurakennusta (entinen Kanavansuun koulu).
 |
| Paloaseman torni keskellä alkukesän vihreyttä, 2020. Kuvaaja Hanna Lommi. |
Kävellessä vanhan sahan alueella iloitsen siitä, että alue on säilytetty ja siitä on luotu historiaa haviseva asuinalue, jossa on runsaasti kaunista luontoa esillä.
Tämän jutun kirjoitti Hanna Lommi Lappeenrannan museoilta. Jutun faktat tarkisti Miikka Kurri ja oikoluki Sinikka Myyrä.
Lähteet: Lappeenrannan museoiden kuva-arkistot ja Lauritsalan kauppalan historia, jonka on kirjoittanut Leena Riska 1999.
 | ||
| Lauritsalan sahan lautatarha; työpäivä on ohi. Tuntematon valokuvaaja, 1940–1959. | . |